Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Ikka]

Laitan kisuista uuden ketjun, jos ajatuksia löytyy.
Menin jokin aika sitten, oli jo pimeää, käymään kaupalla. Olin kulkenut vähän matkaa, kun kuulin surkeaa kisun naukunaa. Katsoin kohdallani olevaan talon pihaan, takapihalle. Takapihan oven takana itki surkeasti kisu ja yritti kutsua kotiväkeä avaamaan oven.Kukaan ei tullut.
Käännyin takaisin ja kiersin talon pihaan ja menin soittamaan ovikelloa. Kysyin , että onko se teidän kisu, joka niin itkee tuolla takapihalla. Joo, sanoi nuori äisi lapsi sylissään ja veti oven kiinni . Kuulin vielä, että sanoi jotain siitä, että juuri meni ulos.
Kyllä kisu varmasti kylmää itki. Minä olen sitä mieltä, että vaikka kisut nauttivat vapaudesta, eivät ne tällä leveysasteella kuulu ulos. Eivätkä varsinkaan vilkkaan kadun  tai tien varressa. Tämä kisu oli vilkkaan kadun varressa.
Omat kisuni olivat rajoitetusti maalla päiväsaikaan ulkona kaksi ensimmäistä elinvuottaan, mutta sitten laitoin tarhan ja aloin ulkoiluttaa valjaissa, sillä kylältä alkoi hävitä kissoja. Pedot veivät. Nyt kylällä on moni muukin alkanut pitää kisujaan sisällä.
Tällä pientaloalueella en päästä Veetiä ja Veikkaa ollenkaan vapaaksi. Paitsi Veeti kerran karkasi. Tarhassa saavat olla niin paljon kuin haluavat silloin, kun olen kotona. Valjaissa käyn niiden kanssa ulkona joka päivä, jos vain ehdin. Leikitän sisällä.
Titeysti olisi ihanaa,jos voisi antaa kisujen seikkailla vapaasti, mutta missä sellainen on turvallista ? Saaressako ?

[Mustarastas]

  No voi itku. Kyllä kisujen täytyy päästä sisälle silloin kun ne haluaa - varsinkin tähän vuodenaikaan - ulkona voi olla kylmää, vettä sataa solkenaan tai tuulee kylmästi. Mikähän on ollut nuoren äidin ajatuksena - ja tuo vilkasliikenteinen tie vieressä.
On vastuutonta laittaa kisu ulos - ilman talutushihnaa tai valvontaa - en kyllä haluaisi olla kisu tuossa perheessä.

[Henri]

Tuo kirjoituksesi pisti ajattelemaan.

Onkohan tuokaan kissa kovin rakas tuossa perheessä? Tuon tarinan perusteella ajattelisin, että ei. Taas herää ajatus, että jos kissa on otettu vain lasten "leluksi", eikä olla ajateltu, että pitä sitä hoitaakin. Jos olisin tuon peheen asemassa, niin pitäisin kissan sisällä ja jos se menisi ulos, kävisin säännöllisesti katsomassa, joko se haluaa sisälle.

Sinun kissasi, Ikka, ovat kyllä saanet rakastavan ja turvallisen kodin!

[emo]

Meidän kissa on ihan sisäkissa.
En ole ulos yksin uskaltanut päästää kun on löytökissakin.
Kesällä ulkoilee pihalla pienessä n 2 neliön häkissä tai valjaissa.
Häkissänsä vaan nauttii ja ottaa aurinkoa,yleensä muutaman tunnin,ilmoittaa kun haluaa pois.
Isohan häkki ei ole mutta parempi kuin ihan pieni kuljetuskoppa.
Talvella ei ulkoilla koska kissa ei viihdy pihalla enää myöhään syksylläkään niin tuskin talvellakaan.

Kyllä mun mielestä kissan paikka on sisällä tai ulkoilla aitauksessa tai valjaissa.
Eriasiassa sitten jossain maalla missä ei ole naapureita tai autoja lähellä.
Tosin edellinen kissani annettiin maalle koska vaikka asui omakotitalossa niin jahtasi takaa autoja ja kiusasi naapureita hiirillä.
Kauaa ei kissa ehtinyt maaseudun rauhassa olla kun jäi kylätiellä rattijuopon auton alle eikä tainnut edes kuolla ihan heti.

Mä en itse tykkää kun naapurin kissat käy muoruamassa meidän ikkunan takana tai ärsyttämässä meidän kissaa tai tekemässä tarpeitaan meidän kukkapenkkiin.
En siis anna omankaan kissani olla vapaasti ulkona.

[Jaska]

No meillähän on tämä kuuluisa kuistikissa, jolla on myös pienehkö tarha ja talvella ulkona oleskelu on aika rajattua. Pakkas-, sade- ja tuulimittarista käy kyllä Pilvi-kisukin. Silloin, kun Pilvi sai vapaasti lähteä pihalle, satutti itsensä tai joku satutti ja sen jälkeen on ollutkin vain verkotettua ulkoilua. Valjaisiin emme saaneet häntä koskaan totutettua, ehkä aloitimme liian myöhään ja huonolla menestyksellä.

[Motteri]

Kissat kuuluu sisälle, maalla voi rajoitetusti ulkoilla. Pysyvät omalla pihalla, yleensä makaavat rappusilla.

Kuulin joku aika sitten yhden rouvan puhuvan, että hänellä on ulkokissa.
Pääsee naapurin talliin lämmittelemään, eli vaikka asuu maalla ei ole omaa navettaa tms. missä kissa voisi yöpyä.
Miksi tuollaiset ihmiset hankkivat kissan?
Mitä iloa siitä on, muille kuin sille naapurille.
Eläinrääkkäystä sanon minä.

[Mesis]

Tuo rouva ei kissaa ansaitse. Mikään kissa EI ole ULKOkissa. 

[Risto]

Tuo rouva ei kissaa ansaitse. Mikään kissa EI ole ULKOkissa. 

Jaa'a. Mikä kissa on ulkokissa ja mikä ei?
Meillä ainakin oli kissa, joka ei tullut yöksi sisälle "mouruamisaikana".
Ei vaikka kuinka minä houkuttelin. "Hän" halusi olla pihan kuningas hintaan mihin tahansa.
Joskus näkyi jäljetkin, että tapeltu on.
Aamulla oli välillä tikapuilla odottamassa sisään pääsyä (näkyi suoraan ikkunaan) tai sitten rappusilla ulko-oven takana. 

[Motteri]

Tuo rouva ei kissaa ansaitse. Mikään kissa EI ole ULKOkissa. 

Ei minustakaan, ja sen kyllä tuolle rouvalle kerroin.

Risto, ei kai se tee kissasta ulkokissaa jos pari päivää vuodessa on ulkona?
Ja leikkauttamalla tuonkin saa pois, ei ole kiva jos oma kissa tappelee.
Lääkärissäkäynnit kun ei ikinä ole hauskoja.

[inke]

Täällä maalla kissat liikkuu aika vapaasti,eivätkä ole silti ulkokissoja.Ne pyydystää hiiriä ja muutenkin tykkäävät peuhata ulkona.Täällä ei niin liikenne ole vaarana,mutta nuo metsämiehet,saattavat ampua kissan,jos näkevät.Mekin asutaan metsän lähellä.
Ennenvanhaan oli olemassa ihan navettakissoja,kun navetassa oli niin paljon hiiriä. Niillä oli etuoikeus saada vasta lypsettyä maitoa.     
Nämä nykyiset kissat ovat sisäkissoja,mutta tekevät tarpeensa ulos ja tahtovat muutenkin itse ulos.Tarkkailevat pihalla lintusia ja muuta elämää. Käyvät naapureissa välillä.Kesällä tekevät pitempiäkin reissuja,mutta tulevat aina kotiin.
Viimevuonna kuollut kissamme oli etevä rottakissa,naapuritkin oli tyytyväisiä,kun kävi siellä pyyntiretkellä.
Kyllä kissa viihtyy ulkona omasta halustaan,kun hormoonit hyrräävät.      Kerrankin muistan,kun oli parikymmentä astetta pakkasta ja kissa halus monesti päivässä ulos.Sit ei tullut yöksi kotiin.Käytiin pihalla huutelemassakin.Muutaman päivän riijas ja sitten tuli taas kotiin.Täällähän on latoja ja muita suojia,jossa ne temmelsivät.
Meidän kissa hyppää aina tuvan ikkunalaudalle,kun haluaa sisälle.Pimeään aikaan,kun verhot ovat ikkunassa,niin kissa koputtaa oveen.Ovi lonksuu sen verran,että kissa tassullaan sitä yrittäää auki.Tietää mennä hakemaan sisälle.
Tikruhan on ihan sisäkissa,kun on syksyllä syntynyt.Saapi sitten ens kesällä nähdä,miten oppii ulkona käymään.Tikru pitää sitten leikata,ettei lähde kylille.
Emokin on viihtynyt sisällä Tikrun kanssa. Hyvin pärjäsivät sisällä päivän yksinkin,kun olin Oulunreuissulla,kun emo kävi aamulla tarpeillaan ulkona.

[Marle]

Eikös ennen vanhaa taloissa ollut kissoille oma sisäänkäynti: luukku ovessa

[Ikka]

Olen vain lyhyen hetken elämästäni ollut kaupunkilainen siinä mielessä, että asuminen on ollut kaupunkimaista. Maalla meillä oli aina kisuja. Lapsuudessani kisut menivät ja tulivat. Pääasiassa asustivat navetalla ja tekivät pentunsa heinäkasaan. Osa kisuista oli puolivillejä. Navetalla saivat vastalypsettyä maitoa, mikä vei kisut ripulille enemmän tai vähemmän riippuen siitä, kuinka usein olivat maitoa juomassa. Ruoaksi annettiin, mitä keittöstä keksittiin ja vietiin navetalle kisuille. Hiiriä kovasti pyydystivät ja ystävystyivät lehmien ja vasikoiden kanssa. Niiden kainalossakin nukkuivat.
Mutta kollit ! Seikkailivat mouruaikaan aikansa ja tulivat haavojansa kotiin paikkauttamaan.
Rakkaiksi kisut tulivat. Aina emme tienneet, mistä olivat meille ilmestyneet, mutta navettaan aina pääsivät ja jotain ruokaa annettiin. Madotukseksi saivat samaa matolääkettä, jota hevosille ja lehmillekin annettiin. Pahaa oli, sillä pitkin hampain söivät ruoan, johon lääke oli ujutettu.
Lopulta aloimme tuoda myös kaupasta jotain kisunraksuja, kun niitä alkoi saada. Maistuivat kai hyviltä, kun ensin olivat vierastaneet.
Sitten päätimme leikkauttaa kisut, sillä oli kurjaa katsoa, kun ne tulivat tappeluiden jälkeen kotiin paikattaviksi. Emokisujenkaan ei tarvinnut enää pentuja vääntää. Oli melkoinen työ löytää koti pennuille. Vaikka sitten aina löytyikin.
Kun karjasta alettiin vähitellen luopua, alkoivat kisut muuttaa sisälle kokonaan. Sitä ennenkin olivat aika  paljon jo aivan sisällä. Talvella ei aina olisi haluttu mennä edes tarpeilleen ulos ennen kuin viime hädässä. Sitten heti takaisin sisälle.
Emme osanneet ajatella , että pedot tai liikenne voisi viedä kisuja, mutta joskus niitä vain hävisi. Vähän aikaa surettiin. Aina tuli jostain uusia kisuja.
Oma Pörri kisuni oli pääasiassa sisäkisu. Vain viikonloppuina sai päivällä olla ulkona ja pysyi aivan pihapiirissä ja tuli kutsusta sisälle. Samoin loma-aikoinani, kun ne kaikki vietin viikonloppujen lisäksi maalla vanhempieni apuna.
Yhtenä iltana Pörri ei tullut sisälle, vaikka kuinka kutsuin. Menin etsimään. Löysin Pörrin kuivurirakennuksesta ja huomasin heti, että käveleminen on kivuliasta. Kannoin Pörrin sisälle. Seuraavana päivänä vein lääkäriin . Lääkäri löysi pienen haavan takajalasta. Antoi antibioottia. Seuraavana päivänä Pörri oli jo reipas.
Mutta kului pari vuotta ja Pörri alkoi tulla sairaan oloiseksi. Vein lääkäriin.Sai vaikka mitä lääkettä ja diagnoosia. Voi välillä paremmin ja lopulta romahti aivan minuuteissa. Vietin aikaa lääkäriasemalla tuntikaupalla. Tuli tieto. Pörrillä on FIB !  - Olin järkyttynyt. Pörri oli tuskissaan ja päätös piti tehdä.  Pörri lähti kisujen sateenkaarelle. Pörri oli ilmeiseti saanut tartunnan tuohon jalkaansa siellä kuivurirakennuksessa  joltakin toiselta kissalta. Kylällä liikkui sairas kisu ja uskon , että tartunta tuli siltä.
Niin, Pörri ei ollut kuin rajoitetusti ulkona ja näin siinä kävi. Pörri lähti 12- vuotiaana . Oli tosi rakas minulle. Nukkui vieressäni joka ikinen yö. Olimme kuin paita ja peppu.
Nyt Pörri on tuossa edessäni koko näytön kokoisena. On siinä ja vaikea ajatella, että siitä koskaan lähtisi.
Veeti ja Veikka tulivat minua lohduttamaan ja ovat minulle äärimmäisen tärkeitä.Varjelen niitä kuin posliinia.

[Mesis]

Ikalta ihana ja surullinenkin tosikertomus.

[emo]

Mä kyl vähän ihmettelen sitä että kui jotkut ei leikkauta (uros)kissojaan ja silti pitää niitä ulkokissoina.
Tässä yksi päivä seurasin ikkunasta kun naapurin kissa ruikki oikein urakalla meidän pensaita.
Kyllä kissa saikin sitten sen jälkeen kyytiä
Mutta ihmettelen suuresti että kuinka välinpitämättömiä ihmiset ovat mm. lemmikkiensä suhteen.
Ei kissan ole turvallistakaan liikkua kaupunkialueilla vapaana.

Kyllä meidän ensimmäinen kissa oli ulkokissa ja sai vapaasti liikkua missä ja milloin lystäsi,mutta se olikin n 20 v sitten.
Omakotitalossa asuttiin ja iso oli piha,lähellä metsä ja autoteitä.
Siitä ajat hiukka muuttuneet.
nyt jos asuisin omakotitalossa jossa iso piha,niin kissalla olisi kyllä iso tarha josta pääsisi kulkemaan suoraan ikkunasta.

[Klorofylli]

Jokainen kissa kuuluu sisälle tai ulkotarhaan. Ei vapaana kuljeksimaan, oltiin sitten maalla tai missä vaan.
Itse olen nyt saanut ihan tarpeekseni vapaana kulkevista kissoista. Joka talvi saa viedä kymmeniä heinäpaaleja kaatopaikalle kun naapurien kissat käyvät heinäladossa tarpeillaan. Ja nyt just ennen joulua yksi kissa oli murtautunut tuuletusluukun kautta ulkorakennukseen ja tappoi siellä olevat marsupojat.   
Nyt on loukkuja pihassa. Kolme kissaa on jo loukutettu kahdessa viikossa.