Aika jännä tuo vanhuus ja nuoruus käsitteet.
Itse ajattelin joskus että yli kakskymppinen on ikäloppu.
Iän karttuessa tuo raja on kulkenut koko ajan edelläni
Ja viime aikoina olen ymmärtänyt ettei kukaan ole ikäloppu vanhus
jos ei itse niin tunne. Ja yleensä vain sairaus joka väsyttää,
saa ihmisen tuntemaan että on vanha.
Sitä sanotaan että on vanha, mutta sisällä miltei jokaisella
on se alle kakskymppien sielu.
Kuori se vaan vanhenee.
Ainakin itse tunnen samalla lailla kuin nuorena. Pääoson ainakin.
Tietenkin sitä ns. iän tuomaa viisautta (toivottavasti) on hieman
kerääntynyt. Eli kaikkea ei enää tee kuten vuosiltaan nuorena.
Siis vaikka kroppa antaisi mahdollisuudet.
Tartuttaa asennettaan ympärilleenkin
Minulla on ystäviä sekä nuorissa että iäkkäissä. Eikä heidän
ajattelussaan ole juurikaan eroja.
Vanhin on 98-vuotia ihana virkeä, lehtiä ja uutisia aktiivisesti seuraava,
kotona yksin asuva rouva. Hänen kanssaan on mahtavaa vaihtaa
ajatuksia. Hän on todella positiivinen, valoisa ihminen.