Heips taas. Ollaan takaisin Berliinissä. Pari päivää meni Potsdamissa kyläilyn merkeissä. Oli mukavaa ja puuhasteltiin kaikenlaista kivaa.
Potsdam on myös sellainen paikka, jossa menisi viikkoja, jos aikoisi kaikki nähtävyydet katsoa. Tällä kertaa kävin emäntämme Bibb'in (= Bibbteamin manageri) kanssa katsomassa Uutta Palatsia, jonka oli rakennuttanut muistaakseni Alte Fritz (= keisari Friedrich II tai jotain sinnepäin). Tutustuin myös Schinkel'in arkkitehtuuriin, jota on joka puolella Potsdamia. Kävimme katsomassa venäläisiä hirsitaloja, jotka olivat yli 150 vuotta vanhoja. Joku keisari halusi erilaisia rakennuksia Potsdamiin ja siksi siellä on paljon hollantilaista, venäläistä yms. On jopa moskeija ja kaikenlaista. Täytyy kotona opiskella lisää asioista.
Tänä aamuna suihkuun mennessä huomasin, että minulla oli punkki toisessa rinnassa. Yääk! Didi nyhtäisi sen pois pinseteillä ja sen takapää jäi ihoon. Kaikki hössöttivät ympärilläni ja sanoivat, että täytyy mennä lääkäriin. Iho on punainen, mutta ei ole sellaista valkoisa reunaa. Luultavasti tämä ei ole vaarallista. Ihmettelen, mistä sain moisen ötökän itseeni. Luultavasti illalla myöhään, kun kävin isäntämme Donin kanssa pellon reunassa katselemassa tähtiä. Don tietää paljon tähdistä ja planeetoista ja kuuntelin häntä haltioituneena. Sitten menimme sellaiseen pensain aidattuun paikkaan istumaan penkille ja katselimme kuuta. Se oli vähän kuin pussauskoppi.
Emme kyllä pussailleet. Punkki tuli varmaan siellä.
Tänään teimme vielä retken Spreewaldiin. Kukaan ei kertonut minulle etukäteen, että kanoteeraamme siellä. Pääsin ihan hienosti kanoottiin, mutta ylösnousu oli näillä jaloilla ja tällä selällä vähän hankalaa.
Pääsin sentään pois sieltä loukusta. Kanoottimatka oli mukava. Molemmilla pariskunnilla oli oma kanootti ja meloimme pitkin Spreen lukemattomia sivujokia. Ilma oli ihana ja lämmin, joki oli peilityyni. Kaikki oli ihanaa, paitsi että pojat on poikia... Didi pelleili välillä ja kiusasi toista kanoottia. Don kiusasi meitä. Pelkäsin, että kaadumme ja kastumme. Pojat sohivat meloilla toisiaan, niin että oli pitelemistä. Voi noita poikia.
Nyt olemme taas Berliinissä. Alkaa jo väsyttää tämä suurkaupunki. Hikoilen koko aika. Metrossa ei ole kovin paljon rullaportaita ja reppujen kanssa on raskasta. Ihmisiä menee ja tulee... Tekee mieli takaisin Nurmijärvelle.
Huomenna tulemme Suomeen. Pitäkää pönttöä pystyssä ja voikaa hyvin Pönttöystävät!