Kiitos, Varpunen.
Valitettavasti täytyy sanoa: ei kiitos!
Olen niin monta koditonta ja onnetonta kesyttänyt ja kodittanut, että nyt juuri en enää jaksa.
Olen iloinen siitä, että onnistuin vuosi sitten Reino Reppuhousun kanssa, mutta aivan heti en jaksa aloittaa uuden reppanan kanssa.
Eikä meidän pojatkaan muuten jaksa..... olisi aika vaikeata saada heitä vakuuttuneiksi siitä, että taas meille tulee surkea kulkurikolli...
Vaatii nimittäin aika paljon ottaa aikuinen ja kovia kokenut toisten joukkoon. Sydäntä kyllä riittäisi, mutta voimia ei. Leipätyöni vaatii vielä niin paljon aikaa pois kotoa.
Mutta aivan pikkuinen kisuli olisi helpompi sopeuttaa ja hänen itsensä helpompi sopeutua. Kun ei ole traumoja taustalla.
On vielä "tabula rasa".
