Nyt mulla on kuume todella korkealla -
ette usko, mutta kyllä vaan oikea metsämyyrä on ihana, halittava ja pusittava otus!
Olin kylässä erittäin hyvien ja rakkaitten ystävieni luona, myyräkutsuilla siis.
Heillä on kaksi koiraa ja nyt myös kaksi myyrää. Metsämyyriä.
Heidän tyttärensä opiskelee biologiaa ja sieltä laitokselta nuo mainiot otukset ovat peräisin. Jo monessa polvessa "koe-eläimiä" - eivät ole tottuneet luonnon olosuhteisiin, sen sijaan tottuneet hyvin ihmisiin.
Tytär sitten päätti ottaa kaksi ehkä -en tiedä - "täysin palvellutta" myyrää kotiin lemmikiksi. Heille on laitettu terraarioon hyvin luonnolliset olosuhteet, on sammalta, on puun oksia, on kookospähkinän puolikasta ja kaikkea. Aivan kuin luonnossa metsässä eläisivät. Mutta onhan siellä tietenkin sitten - kuten Pyrylläkin - MOPO!!
Sillä ne mennä huristelevat tuhatta ja sataa - ja molemmat yhtä aikaa ja vauhti vallan päätä huimaa!
Ja ette ikinä usko: sain pitää toista myyrää kämmenellä!
Niin silkkinen turkki, niin kauniit pienet silmät, niin pikkiriikkiset sormet ja varpaat! Eikä se kullannnuppu edes pelännyt (en tosin minäkään vaikka eikös naisten kuulu aina kirkua kun näkee tuollaisia pieniä otuksia!)
Suukottelin sen turkkia ja se työnsi pientä ihanaa nenuaan kohti suutani ikäänkuin antaakseen suukon
Minä olen aivan onnesta soikeena ja myyräkuumeessa varmaan lopun elämääni!