Moi.
No vähä helpottaa jo tääläki. Aamul puol viis, ei paljo naurattannu. Puhelin soi ja mesu rääky, et missä oot? Miä sanoin olevani juur menossa vähä petille. Se rupe huutaa, et mun pitäs jo olla sielä! Sitte sille selitin, et jot älä unta nää, siel on sotkettu monen muunki iltavuorolaisen vuorot aamuiks ja aamuvuorolaisen vuorot illoiks, en tu, koit pärjätä. Rupes sitte tivaa, onk mul lääkärintodistusta. Miä sanoin, ettei o, mut jos sellasta kaipaat, ni tuon kyl vaik senki.
Puoliltapäivin kävin tapaamas ihan uutta lääkälisetää. Menin este lastenlääkäriasemalle, mutteivät huolineet mua sinne, vaik selitin, et miä olen Veke 12v. Neuvovat vaa, et me tohon käytävän toiselpuolel olevaa lääkäriasemaa. No siä oli sitte ihan outoo väkee, mut lääkälisetän kaa sain kuitekki jutella. Se meinas esteks, et velmuilen, mut ku sain sille selitettyä koko stoorin, seilt huvittelupaikaltan, ni alkopa menee perille. Sanoin, jot kaivelee vaa se viiramittarin esille ja tökkää sil mua ohimoo, ni nähhää, riittääkö mittarissa lukemat. Käskin sen sitte tarpeeks suuril kirjamil pränttäävän, kui mua olleska viiraa ja et on ihan turha mullen ennen puoltapäivää alkaa soittelee. Tiä minkämoisen aivohalvatuksen, tai tykytyksen saan ja sellaneha on henken vaarallist. Lääkälisetää hymyilytti ja sano ihan ilman mittaria uskovansa.
Ans kattoo ny, mullen on viä huomisekski merkattu aamuvuoro, mut saattaa tulla lorvia siitäki. Ajattelin, et jos noin käy, ni lähenki taas seurustelee sen Eläketurvakeskusen likan kaa, se tuntu ainaski viime kesän ihan kivalt likalt.