Meillä varpushaukka on useamman kerran pyydystänyt puluja.
Tuntuvat olevan helppoa saalista.
Jää sitten yleensä vielä niille sijoilleen syömään, repimään saalistaan.
Emme koskaa silloin hätyytä haukkaa vaan päivastoin kierrämme
paikan kaukaa että saa jatkaa ruokailuaan.
Kyllä minuakin surettaa kun ruokinnalla käy säännöllisesti varpushaukka
ruokailemassa. Tänä talvena ei yhtään pulua ole kelvannut vaan
pienempiä on saalistanut.
Kerran kävi todella surullisesti. En muista olenko siitä jo täällä kirjoittanut.
Tyttärentytär tuli päivällä koulun jälkeen meille käymään.
Talon päädyssä, maassa, oli ollut haukka pulu kynsissään.
Pelästyi tyttöä ja lähti lentoon jättäen pulun siihen.
Tyttö kun minulle kertoi menimme heti katsomaan.
Pulu istui maassa, toinen silmä verta vuotaen ja toine siipi retkottaen.
Se hengitti raskaasti. Hyppi aivan talon seinustalle kyhjöttämään.
Tiesin että minun pitäisi sen kärsimykset lopettaa.
Hain vasaran.
ENKÄ VOINUT.
Soitin miehelleni ja kerroin. Hän tuli töistä kotiin ja lopetti puluparan.
En vieläkään tiedä miten.
HÄN ei halua siitä puhua. Oli niin kovaa hänellekin.
Kummatkin kun rakastamme eläimiä.
Suretti vielä se että pulu kuoli nyt TURHAAN