Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Sus]

Kyllä minä luonnon kierokulun ymmärrän. Mutta sen NÄKEMINEN tälle yliherkälle tyttöselle täällä aiheuttaa aivan hirveän olon. Voisin mä haukkoja ruokkia vaikkapa viemällä metsään jotain lihanpaloja. Toki heillä on elämisen oikeus kuten kaikilla muillakin. Sehän on itsestään selvää.

Luonto ON julmaa. Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä? Toisaalta, en minäkään ole. Eh. Tää on ikuisuusaihe, joten en jaksa jatkella tästä tän enempää. Mitä tunneherkempi ihminen, sen kamalampaa sellaista on katsella. En mä kestä luontodokumenteissakaan katsella kun tiikeri saalistaa jonkun antiloopin. Mä pistän silmät kiinni tai vaihdan kanavaa.

[Arskaidae]

Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä?

Miksi juuri kasvit ovat eliölajeista sellaisia joiden syöminen on kaikkein sallituinta? Eikö kasveilla ole aivan samanlainen oikeus elää kuin muillakin eliölajeilla? Vaikka kasvit eivät (luultavasti) tunnekaan kipua, niin niiden syöminen joka tapauksessa vaikeuttaa niiden lisääntymistä, ja nimenomaan lisääntymisestä luonnossa on kysymys, ei kivun tunteesta. Kipu on vain yksi keino auttaa joitakin eliölajeja niiden lisääntymisstrategiassa. Tässä vain haluan kyseenalaistaa sen, että jonkun eliölajin yksilön kuolema olisi hyväksyttävämpää kuin jonkun toisen. Luonnossa kaikki joko syövät tai tulevat syödyksi, eliölajista välittämättä.

Ajattelepa Sus tätä seuraavan kerran kuin poimit kukan: sinähän teet silloin juuri samaa sille kasvilajille kuin se tiikeri tekee sille antiloopille sillä erotuksella, että sinä teet sen huviksesi. 

[Sus]

Luuleks Arska etten mä muka oo tuota vuntsinu? Minusta on kauhee kitkeä kukkapenkkiäkin!

Mut kun en mä esim. aurinkoa tai ilmaakaan voi syödä. Luulen, että kasvi ei tunne sillai kipua, kuin eläimet, joilla on hermosto ja aivot. Ei minun kukan taittaminen ko. lajia sukupuuttoon tapa. Tosin kukkiakin kerään harkiten.

Sitäpaitsi asiaa vaikeuttaa vielä se, kun oon sattunut lukemaan kirjan "Kasvien salattu elämä"... Kohta uskon että niilläkin on tunteet.

Mut mähän olenkin toivoton tapaus. 

[Arskaidae]

No joo, mutta minä yritänkin rohkaista sinua suhtautumaan hiukan vähemmän tunteella tähän asiaan, ja ehkä jonain päivänä voit katsoa sen tiikerin saalistusta mielenkiinnolla, ja jos se onnistuu niin voit ehkä olla iloinen että tiikeri sai ruokaa. 

(Tuli yhtäkkiä mieleen, että elääköhän antilooppeja edes tiikerien asuinpaikoilla?  )

[Sus]

Joo ymmärrän, että yrität rohkaista. Mutku toi mun tunnepuoli on niin sitkeessä, etten mä pysty itteeni kovettamaan vaikka kuinka yrittäisin. Oon yrittäny. Ei kovetu ei.

Oon mä iloinen että tiikeri saa ruokaa. En vaan halua nähdä tapahtumaa.

(Miekin vähän mietin saalistaaks ne antilooppeja... )

[Tiina]

Wikipediasta lainattua:

Esimerkiksi intiantiikeri suosii saaliseläimenään gaureja sekä joitakin antilooppeja ja hirvieläimiä, kun taas siperiantiikeri elää pääasiassa hirvillä ja villisioilla. Indokiinantiikeri puolestaan metsästää hirvien ja villisikojen lisäksi myös runsaasti kaloja ja kilpikonnia.

[Sus]

Kiitos Tiina, selvisi nyt tuokin.

[Mesis]

Kyllä minä luonnon kierokulun ymmärrän. Mutta sen NÄKEMINEN tälle yliherkälle tyttöselle täällä aiheuttaa aivan hirveän olon. Voisin mä haukkoja ruokkia vaikkapa viemällä metsään jotain lihanpaloja. Toki heillä on elämisen oikeus kuten kaikilla muillakin. Sehän on itsestään selvää.

Luonto ON julmaa. Miksei kaikki voi olla kasvissyöjiä? Toisaalta, en minäkään ole. Eh. Tää on ikuisuusaihe, joten en jaksa jatkella tästä tän enempää. Mitä tunneherkempi ihminen, sen kamalampaa sellaista on katsella. En mä kestä luontodokumenteissakaan katsella kun tiikeri saalistaa jonkun antiloopin. Mä pistän silmät kiinni tai vaihdan kanavaa.

Täällä on vieläkin tunneherkempi ihminen. En pysty enää katselemaan lainkaan luonto-ohjelmia, koska se on yhtä saalistamista ja jännitystä. En vaan kertakaikkiaan pysty, vaikka järki sanoo, että ne tappavat syödäkseen. Tunne voittaa järjen. 

[hippiäinen]

Juu, kyllähän ne varpushaukat ja silloin tällöin muutkin haukat ovat täälläkin jokapäiväisiä vieraita lintujen ruokapaikalla ja
harvoin niitä edes ehtisi pelottelemaan pois, on se niin nopea tapahtuma se saalistus, vain haukan vilahdus ja saalis on kynsissä tai sitten ei ja taas uusi yritys ......

Kanahaukka myös sillontällöin, kun huomaa fasaanit pihapiirissä, alkaa niitä pyydystelemään, sitä onkin ikävämpi katsoa kun esim. kauniin fasaanikukon tai pullean kanan saa saaliikseen ja alkaa sitä lähistöllä syömään .....
Vielä ei ole kanahaukkaa tänävuonna pihapiirissä näkynyt, mutta se onkin ajankysymys, koska se hoksaa pihan fasaanilauman ja seuraamukset onkin sitten kohtalokkaat fasaaneille .... 

[-muru-]

Meillä varpushaukka on useamman kerran pyydystänyt puluja.
Tuntuvat olevan helppoa saalista.
Jää sitten yleensä vielä niille sijoilleen syömään, repimään saalistaan.

Emme koskaa silloin hätyytä haukkaa vaan päivastoin kierrämme
paikan kaukaa että saa jatkaa ruokailuaan.
Kyllä minuakin surettaa kun ruokinnalla käy säännöllisesti varpushaukka
ruokailemassa. Tänä talvena ei yhtään pulua ole kelvannut vaan
pienempiä on saalistanut.

Kerran kävi todella surullisesti. En muista olenko siitä jo täällä kirjoittanut.

Tyttärentytär tuli päivällä koulun jälkeen meille käymään.
Talon päädyssä, maassa,  oli ollut haukka pulu kynsissään.
Pelästyi tyttöä ja lähti lentoon jättäen pulun siihen.
Tyttö kun minulle kertoi menimme heti katsomaan.
Pulu istui maassa, toinen silmä verta vuotaen ja toine siipi retkottaen.
Se hengitti raskaasti. Hyppi aivan talon seinustalle kyhjöttämään.
Tiesin että minun pitäisi sen kärsimykset lopettaa.
Hain vasaran.
ENKÄ VOINUT.
Soitin miehelleni ja kerroin. Hän tuli töistä kotiin ja lopetti puluparan.
En vieläkään tiedä miten.
HÄN ei halua siitä puhua. Oli niin kovaa hänellekin.
Kummatkin kun rakastamme eläimiä.
Suretti vielä se että pulu kuoli nyt TURHAAN 

[emo]

Kyllähän haukkojenkin pitää ruokaa saada.
Itse en kyllä pelottelisi petolintuja pihaltani pois.
Perjantaina oli yllättävän paljon haukkoja,kun yleensä näen meilläpäin asustavan haukan n kerran vuodessa,niin nyt näin työpaikallani 2  kertaa haukkan ja kun tulin kotiin niin mieheni sanoi nähneensä haukan istuvan meidän pihapuussa.

Mä olen harmittavan vähän päässyt seuraamaan petolintuja,yleensä niistä näen vaan vilauksen jostain kaukaa.

Arskaidaen kanssa samoilla linjoilla olen.

[Palokärki]

Eliökunta, jossa elämme on yhtä pienemmän syömistä. Ja niin sen pitää ollakin. Ravintoverkko, jonka huipulla me ihmiset olemme, rakentuu juuri niin että toukka syö kasvia, talitiainen syö toukan, orava syö talitiaisen, varpushaukka syö oravan jne. Tämä eliökunta ei toimisi, jos kaikki lisääntyisivät vain niin, että kuolisivat luonnollisista syistä. Se ei vain toimi, että esim. hirvi pääsee lisääntymään loputtomiin. Se talloo alleen koko metsän, jolloin se tuhoaa monen pienemmän eliön ja itsensä elinmahdollisuuden. Tarvitaan susia, hirviä ja ihmisiä rajoittamaan kannankasvua sillä tällä hirvien määrän rajattomalla kasvulla ne tekevät hallaa myös itselleen, ja lopulta myös itse tuhoutuvat.

On vain pelottava ajatella tilannetta 40-vuoden päähän jolloin on ennustette, että meitä ihmisiä, Homo Sapienseja on tällä maapallolla jo yli 12miljardia. Eräät tiedemiehet uskovat, että maapallon kantokyky ei kestä sitä. En usko minäkään. Puhutaan Pentti Linkolan mainostamasta liikakansoituksesta. Joskus tuntuu, että oikein toivoo, että joku pandemia pyyhkisi puolet maailman ihmisistä. Älkää kuitenkaan luulko, että olisin mitenkään valmis rupeamaan itse tappamaan ihmisiä Pekka-Eric Auvisen tyyliin. En, todellakaan. Itse en usko väkivaltaa, en sotaan enkä mihinkään ihmisen"neroleimaukseen". Asiat eivät ratkea tappamalla.

Mutta takaisin asiaan.
Sinisorsa:
Ajattelitko seuraavan kerran, kun näet talitiaisen nappaavan perhosentoukkaa pelottavasi talitiaisen pois? Tuskinpa. Eihän toukka ole niin tärkeä kuin talitiainen... Jos, haukka tulee meidän pihaan, niin tervetuloa! 

[Sinisorsa]

Itse asiassa pelastin viime kesänä perhosen varpusen nokalta.
Ison marketin miltei tyhjällä parkkialueelle (siellähän perhosella ei ole mitään suojaa) näin perhosen lentävän ylös ja alas parin kolmen metrin korkeudessa,varpunen perässään.
Perhonen ei lentänyt eteenpäin vaan ylös ja alas, joten varpusen oli vaikea saada sitä kiinni. Varpunen koitti ja koitti, mutta ei onnistunut. Silti jokainen yritys oli aina vain lähempänä onnistumista. Seurasin tätä tapahtumaa parisenkymmentä sekuntia, ja niinhän siinä sitten kävi, että menin hätyyttämään varpusen pois.

Ja monta kertaa olen pelastanut perhosen sateelta porttikonkiin suojaan!
 

[Palokärki]

puhuinkin toukasta

[Sinisorsa]

Voi olla, että voisin pelottaakin. En tosin lähtisi pensaikkoon kyttäilemään. 

Jokainen elävä olentohan tuntee tunteita, myös perhosen toukka, sillä tunne on yksi maailmankaikkeuden ulottuvuuksista. Uskaltaisin väittää, että kivetkin tuntevat kivien tavalla. Uskaltaisin väittää, että tähdet tuntevat tähtien tavalla. Jos me voimme kokea tähdet, tuntea niiden kauneuden, tuntea niiden majesteellisuuden, kuinka me voisimme olla niin julkeita, että tähti, joka on ollut olemassa maailmankaikkeudessa miljardien vuosien ajan, tähti,joka on tullut olevaksi "suuren alkuräjähdyksen" aikoina,ei voi kokea tunteita?
Kuka tahansa astrofyysikko voi kertoa meille, että tähdet elävät omaa elämäänsä.