ullun kannanotossa jotain sellaista, mistä tunnistan itseni. Upeaa ilmaisutyyliä muutenkin, "sosiaalista kuviokelluntaa"...

Tämä oli osuva, paljonkertova ilmaisu, jota en ennen ole kuullut. Se pitääkin sisällään juuri kaiken sen, mitä itse myös koen vieraaksi.
Minulla itselläni ei ole ollut paljon menetyksiä ja kenenkään vierellä ei ole vielä tarvinnut olla. Viime aikoina - johtuuko omasta iästä, omien vanhempien vanhentumisesta, ikätoverien ja ystävien menetyksistä - on ajatusleikkiä kuolemankohtaamisesta tullut ajateltua paljon enemmän..
Kaikkeen liittyy varmasti omia "kuolemanpelkoja" ym kun ei oikein voi tietää miten sen kestää ja kantaa, kun läheisensä menettää.
Haen ehkä jollakin tapaa otetta käsitellä kuolemaa, omien vanhempien vanhenemista jne. Ymmärrättekö mitä yritän ilmaista?
Siksi on upeaa lukea kirjoituksianne ja ajatuksianne elämän tämänkin puolen läheisesti kokeneilta. Kiitos!
![Hymyilee [:-)]](http://mylly.hopto.me:8080/pkfoorumi/Smileys/Ponttola_1/2.gif)
Hyvän ystäväni, joka oli minulle kuin pappa, koko lintu- ja luontoharrastukseni sytyttäjä, hänen kuolemansa oli minulle menetys.
Ikävä ja suru valtaa mielen vieläkin ja vein hänen haudalleen muuten vanhat rikkoutuneet kiikarini tässä taannoin....se oli minulle tärkeää. Minulla oli ne kiikarit silloin kun yhdessä retkeiltiin..eli minun tapani käsitellä ikävääni ja surua on hyvin erinäköinen kuin mitä käytössäännöissä sanotaan.
Hautajaiset ja muistotilaisuudet herättävät minussa taas aivan samanlaisia tuntemuksia, kuin ullulla, se on silti sama vähän kaikkien juhlien suhteen.
Esim. lakkiaiset, rippijuhlat ym iloiset juhlat - eivät nekään tahdo minulta sujua minkään käytössääntöjen mukaan.
Minusta on tärkeää, että nämä ilon ja surun juhlat voisivat olla ihan läheisten itsensä näköiset ja kokoiset. Silloin siihen voi vaikuttaa kun on kyseessä oma läheinen.
Kiitos ullu hienosta tukea antavasta kirjoituksestasi.