Mieheni toimi edellisessä asunnossamme taloyhtiön isännöitsijänä 11 vuotta. Eli siitä lähtien kun asunto ostettiin (rivitalo rakennettiin) siihen asti kun muutettiin omaan taloon.
Täytyy myöntää että kun oli isännöitsijä omasta talosta niin olipas toisella poikaparalla hommia. Vaikkei meilläkään ollut kuin kuusi huoneistoa, niin miesparka oli samantien isännöitsijä, talonmies yms yleismies. Joka taloon pesiytyy myös niitä työtä vieroksuvia asukkaita, jotka sitten kuitenkin valittavat myös pikkuasioista ensimmäisenä. Onneksi oli myös hienoja ihmisiä joten ihan ei toinen uupunut siinä hommassa.
Ihana kuitenkin kun nykyään voi päättää vain omista tekemisistä. Ei ollut nimittäin hääppöinen jobi.
Tietysti minä puhun nyt vain omasta puolestani. Enhän tiedä vaikka mies olis tykännytkin hommasta
. Epäilen kuitenkin.
Sattumalta meidän toisella puolella asui vanhoillislestadiolainen erittäin vanha pariskunta (puuttuivat joka asiaan, mikään ei ollut koskaan hyvin). Toisella puolella nuori pari joka juhli aina, ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun heidän tekemisiin piti puuttua. Nuorenparin tytön äiti asui sitten yhdessä asunnossa (eli kiva kiva). Yhdessä oli hiljainen poikamies ja yhdessä porukka joka oli aina reissussa (kuitenkin, jos olivat paikalla, olivat ahkeria). Kivaa eikö totta. Onneksi se aika on ohi.