Tulostusversio

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.
1 tunti 1 päivä 1 viikko 1 kuukausi Ikuisesti
Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

[Marjuli]

Meillä on täällä nyt hoidossa Australian paimenkoira Hero. Se on iso ja ylivilkas, mutta ystävällinen. Mustikka ja Hero tuntevat toisensa hyvin. Mustikka on ollut monesti Heron kotona hoidossa. Hero on ensimmäistä kertaa hoidettavana poissa kotoa. Mustikka on yleensä The Boss ja Hero-poika tottelee.

Nyt näyttää siltä, että tulee aika hankala viikko. Mustikalla ei pitäisi olla juoksuaika nyt, mutta Hero käyttäytyy siten niinkuin lähistöllä olisi juoksuaikainen narttu. Minäkin olen saanut osuuteni tästä "vimmasta". Se käy reiteeni kiinni niin lujasti, että taidan olla ihan mustelmilla. (Kehtaanko mennä uimahalliin reidet mustelmilla?)

Metsälenkkeily meni vähän pipariksi, kun Hero ei antanut hetken rauhaa Mustikalle. Päädyimme lopulta siihen, että Didi piti Heroa remmissä ja Mustikka sai jolkutella edellämme rauhassa. Huomenna ulkoilutamme koiria erikseen. Nyt illalla täytyi Mustikka laittaa makuuhuoneeseen yksikseen ja ovi kiinni.

Onkohan tämä vain alkujännitystä vai jatkuuko tämä koko viikon? Mustikalla oli loka-marraskuussa juoksuaika, joten villitys ei voi johtua siitä. Metsäpolulla on varmaan ollut juoksuaikaisen nartun viestejä. Se voi olla selitys.

Mitenkähän me saamme tuon Heron rauhoittumaan? Osaako kukaan neuvoa?

[telkkinen]

Kyllä tuo käyttäytyminen vaikuttaa enemmänkin vallankäytöltä..eli Hero haluaa näyttää teille kuka on kuka..eli yrittää alistaa.Ehkä siinä pitäisi vain näyttää tälle hoitokoiralle,että kuka määrää teillä..ottaa vähän enemmän omaa koiraa huomioon ja jättää Hero huomioimatta kokonaan..näin ainakin minä sain neuvoa oman Veruskan mahtailemiseen...viikko on pitkä aika,että kannattaa ainakin jotain tämän tyylistä kokeilla...

[Mesis]

Mitenkä Hero on käyttäytynyt silloin, kun Mustikka on ollut siellä hoidossa? Pojat on poikia, niillä tahtoo aina olla SE mielessä. 
Ehkäpä Hero siitä rauhoittuu, kun aika kuluu. Minä kyllä kieltäisin tiukasti.

[Marjuli]

Kiitos Telkkinen neuvosta. Samaa sanoi Heron emäntäkin, että komentaa kunnolla Heroa ja jättää huomiotta.
Eiköhän tämä tästä lähde luistamaan. Oli vain vähän järkytys aluksi, kun meidän Mustikka on kovin rauhallinen.
 

[Marjuli]

Mitenkä Hero on käyttäytynyt silloin, kun Mustikka on ollut siellä hoidossa? Pojat on poikia, niillä tahtoo aina olla SE mielessä. 
Ehkäpä Hero siitä rauhoittuu, kun aika kuluu. Minä kyllä kieltäisin tiukasti.

Hero on ollut aina kovin kiinnostunut Mustikasta ja Mustikka on määrännyt tahdin. Se mielellään riehuu ja rällästää, mutta Mustikka sanoo tiukasti, että EI NYT! Mustikka tarvitsee omat kauneusunensa ja rauhan. Sitten, kun sitä huvittaa se sanoo Herolla, että voidaan leikkiä.

Kyllä tässä on nyt tämän päivän aikana opittu kieltämään. Se on ihan uusi juttu minulle, koska Mustikkaa ei tarvitse kahta kertaa kieltää.

[telkkinen]

Siitä se varmaan johtuukin...kun toinen alistuu ja tämä Hero on nyt tullut Mustikan reviirille..niin tottakai hän rupeaa pomottamaan..kun kerran vahvempi on..katse vain Heroa silmiin ja tiukasti sanot,että hei sinä olet täällä kylässä ja MUSTIKKA asuu täällä ja saa olla ihan niinkuin hänen kuuluu kotonaan ollakin... Kyllä Hero siitä tokenee..toivottavasti..Onneksi oma koirasi on lempeä,niin ei tule turhia tappeluja..jos molemmat olisivat yhtä itsevarmoja...

[Marjuli]

Ihanan rauhallista nyt, kun molemmat koirat nukkuvat eri huoneissa. En enää ihmettele, kun Heron isäntä sanoo aina, että Mustikka saa tulla koska vain hoitoon heille, kun se on niin helppo. 

Herokin on mukava koira, mutta se on vielä kovin "hörhö". Mennä vouhottaa sinne tänne ja hyppii innoissaan pussaamaan. Olen varma, että parin päivän päästä se ymmärtää olevansa Mustikan reviirillä ja rauhoittuu.

[telkkinen]

  Kyllä se hyvin menee..alku aina hankalaa...

[Marjuli]

Kyllä se hyvin menee..alku aina hankalaa...

... lopussa haukahdus seisoo. 

[Kaija]

Onko noi australian paimenkoirat yleensä hiukan ärsyttäviä? 
Mulla oli kerran työkaverin sellainen hoidossa viikonlopun. Onneksi vain yhden yön.
Se ei päästänyt mua hetkeksikään silmistään; tuli vessaankin perässä 
Käytin sen ulkona illalla eli yöllä kello 01 ja aamulla klo 06 se tuli herättämään mut, että nyt olisi kiire ulos 
Se pelkäsi hissiä ihan sikana. Eikä oikein osannut kulkea rappusissakaan. Mä asuin silloin 3. kerroksessa.
Metsässä se pelkäsi isoa kiveä 
Jotenkin "läheisriippuvainen" tapaus. Mutta tosi nätti poikakoira.

Toisen työkaverin luona hoidossa ollessaan se oli kuulemma yrittänyt nylkyttää perheen tyttäriä, joilla ei ollut siihen aikuisen ihmisen auktoriteettia.