Lämmin kiitos täältäkin kaikista ihanista, hellyttävistä onnitteluista! Ja onnittelen minäkin tässä vielä Parus Majoriakin! Että samana päivänä...
Vuosistahan emme puhu...?
Aivan samaa sanon kuin PM:kin, eli olen ikään kuin tehnyt periaatepäätöksen olla osallistumatta mihinkään onnitteluketjuun - ja prikulleen samasta syystä kuin Paruskin. Ja enhän täällä edes päivittäin pyöri... Kaikille kertalaakista toivotan minäkin vaikkapa tässä sydämestäni onnea kaikkina merkkipäivinä!
Syy siihen, että tuolla Sinikan päivänä -ketjussa omista synttäreistäni mainitsin, oli kylläkin se, että olisin halunnut herätellä keskustelua näistä merkkipäivien vietoista ylipäätäänkin. Jotta kun siis itse en moniin vuosiin ole välittänyt noiden vuosien kertymisestä - ainakaan lukemina... Oikeastaan jo silloin, kun ikäni rupesi alkamaan nelosella, alkoi olla sellainen tunne että "eipä olla ihan nuoria enää, ei"... Ja toiset juhlivat ja iloitsevat jokaisena merkkipäivänään vallan mahdottomasti... Olen siis jo kauan miettinyt, että mistä tällainen tunne juontaa juurensa... Kun vanhaksikaan en missään tapauksessa itseäni tunne. Vasta nyt parin vuoden aikana minulla esimerkiksi on alkanut olla noita pieniä ikään liittyviä juttuja - verenpainetta, aikuisiän diabetestä ja nyt nämä säärihaavat - mutta aina muuten olen ollut erittäin terve. Miksiköhän nuo merkkipäivät siis viime vuosina ovat enimmäkseen vain harmittaneet...?